Vesiturvallisuutta kartoittamassa
Kesällä 2009 SUH:in hengenpelastuskouluttajat Roosa Voima ja Heikki Hämäläinen retkeilivät Itämeren ja Pohjanmeren rannoilla kartoittaen vesiturvallisuuskoulutusta. Vierailuseutuja olivat Ahvenanmaa, Ruotsin länsirannikko, Tanskan salmet ja Pohjanmeren erikoisuus, Saksalle kuuluva Helgoland.
Näkökulmia vesipelastukseen saatiin matkalla paitsi rantapelastuksen ammattilaisten, myös vapaaehtoisten meripelastusorganisaatioiden ja merenkulun turvallisuuskoulutuksen kautta.
Ruotsalaisen Tylösandin rantapelastuskoulun käynyt Roosa osallistui Tylösandin rannan valvontaan kahden elokuisen viikon ajan, ja pääsi jopa pelastamaan ihmisen vedestä.
Seuraavassa tekstissä, joka perustuu Roosan matkapäiväkirjaan, kerrotaan kuinka Ruotsissa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin hengenpelastushenkeä uimarannalla, jossa parhaana päivänä vierailee yli 40 000 kylpijää…
Maantieteellisiä seikkoja Halmstadin Tylösandista
Tylösand on noin 6 km pitkä hiekkaranta dyyneineen, sijainti Ruotsin länsirannikolla Göteborgin ja Malmön puolivälissä Halmstadin pikkukaupungin rannalla. Merialue kuuluu Kattegatiin
Rannan syvyys uimarantojen seuduilla: pohjan profiili melko loiva, kahluusyvyistä voi olla parisataa metriä, aallot ja virtaukset siirtävät hiekkamassoja niin että merelle päin mentäessä, syvänteen jälkeen, ranta voi jälleen madaltua hiekkapenkan takia kahluusyvyiseksi
• Pohjan laatu: hiekkaa
• Aallonmuodostus ja aaltoprofiili: suuria surffiaaltoja
• Vuorovesi-ilmiöt: ei mainittavaa vaikutusta uimarantaan
• Erityisiä vaaratekijöitä:
- maatuuli: vie kelluvat lelut ja niissä roikkuvat uimarit ulapalle
- mereltä tuullessa muodostuu toisinaan voimakkaita takaisinvirtauksia
(Rip Current)
Puro laskee mereen keskellä uimarantaa. Sateella se voi paisua vuolaaksi, ja suistossa hiekkamassat siirtyvät ja syntyy pyörteitä ja äkkisyviä. Puron suisto liikkuu joka päivä, toisinaan sitä ei voi ylittää kahlaamalla. Tämä rajoittaa rannan jeeppiambulanssien käyttöä.
Veden lämpö, suolaisuus, puhtaus:
-vesi kesäkuukausina lämmintä, 18-23 viimeistään heinäkuusta alkaen
-suolaista, vähän laimeampaa kuin Pohjanmerellä
-vedessä voi runsaiden sateiden jälkeen olla vahingollinen määrä kolibakteereja, jos sadevesiviemärit tulvivat ja vuotavat puron kautta mereen
Merenelävät: kaloja, taskurapuja, meritähtiä, hiekkamatoja, purossa asustaa myrkyllinen liejukala, korvameduusoja, brännmaneetteja
Tylösandin palvelut, kylpijöiden käyttäytymiskulttuuri ja uimataito
Tylösandin uimarannalla kauniilla säällä kylpijöitä voi olla jopa 30.000 - 50.000 päivässä. Rannalle saavutaan koko perheen voimin kaikkialta Ruotsista, ja uimaretkellä viivytään tuntikausia. Moni saapuu myös omalla veneellä jättäen aluksen ankkuriin rannan tuntumaan. Valvottuna aikana alkoholinkäyttö on kohtuullista.
Rannalla on Beachwolley-verkkoja, kioskeja, surffilautavuokraamo ja valvontatorneja sekä kuuluisa LIVRÄDDARSKOLAN Tylösand, rantapelastajien koulutuskeskus. Rannan välittömässä läheisyydessä on mm. minigolf-rata ravintolapalveluita ja loistohotelli kylpylöineen. Kesän aikana rannalla järjestetään useita ulkoilmakonsertteja ja muita massatapahtumia.
Veneilijöiden uimataito ja käyttäytymiskulttuuri: nopeusrajoitus vesiliikenteelle 5 km/tunti on voimassa 200 m rannasta merelle. Tätä rajoitusta noudatetaan kohtuullisesti. Pelastusliivien käyttö on heikkoa.
• Muu vesiurheilu: surffaus, kanootit, snorklaus
Ruotsin hengenpelastusliiton SLS:n tilastojen mukaan maassa on 2000-luvulla hukkunut vain 103-135 ihmistä vuosittain. Ruotsilla on Suomen tapaan pitkän merellisen rantaviivan lisäksi tuhansia järviä… ONKO RUOTSALAISILLA PAREMPI UIMATAITO?
Rantavalvonta Tylösandissa
Tehtävään koulutetut vapaaehtoiset rantapelastajat valvovat rantaa kuuden kilometrin matkalta. Ranta on valvottuna arkisin ja viikonloppuisin kello 10-18. Rantakausi kestää kesäiset viikot 26-32.
Satsaus rantojen turvallisuuteen: varusteina pelastusrengas 100 m välein, soutuveneitä, 5 kpl rantapelastajan valvontatorneja n. 1 km välein, 6 kpl rantapelastajia aamu- ja iltavuoroissa, kaikilla valvojilla radiopuhelin, kiikarit, pieni ensiapulaukku ja pelastuspatukka. 2 kpl moottorilla varustettuja pelastusveneitä vedessä, 2 kpl jeeppejä rannan etelä- ja pohjoispäässä, jeepeissä ensivastetason ensiapuvarusteet, Surf Rescue Boardit, etsintäsukeltajan välineet.
Rantavalvojan ammatillinen pätevöityminen: Livräddarskolan Tylösand, 2 viikkoa koulutusta ja loppukokeet, yhteensä 120 tuntia. Kurssin hyväksytysti läpäisseet voivat työskennellä Tylösandin ja Gotlannin saaren uimarannoilla rantapelastajina; toiminta on aatteellista, rantapelastajille maksetaan nimellinen palkkio ilmaisen ruoan ja majoituksen ohella.
Pelastustehtävissä käytettävissä olevat viranomaiset ja muut tahot:
- Pelastuslaitos
- Merivartiosto (meripelastuksen johtokeskus Göteborgissa)
- paikallinen vapaaehtoinen meripelastus
Viranomaisyhteistyö:
- meripelastustehtävän niin vaatiessa, MRCC Göteborg voi kutsua Tylösandin rantapelastajat kalustoineen auttamaan etsintä- ja pelastustehtävissä
- tarvittaessa Tylösandin rantapelastajat osallistuvat veden äärellä järjestettävien massatapahtumien turvaamiseen ensiapuryhmillä ja veneillä.
Rantavalvonnan rutiineita Tylösandissa Jokapäiväiset morgonfys ja dagens Tarzan:
Joka arkiaamu alkaa klo 7.00 vajaan tunnin mittaisella liikuntatuokiolla ”morgonfys”, joka päättyy meressä uintiin ”morgondop”. Taitojen ja valmiuden ylläpitämiseksi joka päivälle on nimetty omalla ajalla suoritettava pelastus- tai ensiapuvälineen käyttöharjoitus tai vesipelastustehtävä, ”dagens Tarzan”. Joka ilta valvonnan päättyessä ohjelmaan kuului kaikille yhteinen pulahdus mereen, ”kvällsdop”.
Oman valvontapostini aikana treenattiin seuraavan listan mukaan:
• 3.8. ma – alkuinfo+ torpedoräddning + verenpaineen mittaus
• 4.8. ti – Jeepin käsittely + PPE
• 5.8. ke – ultrafys + torpedopelastus
• 6.8. to – soutu- ja pelastusveneiden käsittely + deffakoulutus
• 7.8. pe – hyppy majakasta + skärplandykning
• 8.8. la – snorklaus + Havs SM
• 9.8. su – pyhä, eli ei treeniä
• 10.8. ma – alkuinfo+torpedoräddning + PPE
• 11.8. ti – aallokkouinti märkkäreissä
• 12.8. ke – SPA (Hotelli tarjosi kylpyläkäynnin kiitokseksi yhteistyöstä) + vahtipäällikön halaus
• 13.8. to – aerobic!
Tylösand – SWE 2.-13.8.2009
Muutamia tapahtumia valvontapostin ajalta:
Saavuimme sunnuntaina 2.8. seiskan aikaan. Söimme pizzaa Hotel Tylösandin lähistöllä yhdessä vahtinsa lopettavien ja uusien LivRäddareiden kanssa. Majoitusjärjestelyissä ilmeni bugi, Heikille ei nimittäin ollutkaan huonetta varattuna. Pulma ratkesi luontevasti, kun olisimme joka tapauksessa nukkuneet samassa punkassa; tokihan kaksi parimetristä nyt yhteen 1,80 pitkään sänkyyn mahtuu! Yöllä käytiin kävelyllä rannalla, meri kohisi ja haisi suolaiselle. Kuivalle ajautunut korvameduusa iljetti kun sen päälle astui. Olin innoissani kuin pieni lapsi, juoksentelin ja tein hietikolla kuperkeikkoja. Tuntui mahtavalta olla taas Tylösandissa; edellisen kesän rantapelastaja –kurssi oli ollut yksi elämäni parhaita kaksiviikkoisia.
Seuraava päivä eli maanantai alkoi 7.30 luentoluokasta, infotilaisuudessa käytiin läpi valvonta-alueiden rajat ja ominaispiirteet ykkösestä kuutoseen; päivitettiin tiedot valvonnan välineistä, niiden käytöstä ja huollosta; kerrattiin rutiineja, ja tutustuttiin rantapelastusorganisaation avainhenkilöihin. Ensimmäinen vahti aloitti klo 10 ja toinen klo 14. Olin itse iltavuorossa, ykkösellä. Satoi, ranta oli autio, kökötin tornissa ja tein tuttavuutta Robinin ja Jillin kanssa jotka olivat kiinni samoilla tonteilla. Illalla ajettiin autoilla katsomaan rannan viralliset pelastustiet ja Villshärda. Syötiin First Campingin jätskibaarissa annokset ja käytiin porukalla supermarketissa.
Tiistaista torstaihin Tylösandissa kurssitettiin poliiseja ja palomiehiä vesipelastukseen. Kurssilaiset ja rantapelastajat kisailivat sekajoukkueina keskiviikon morgonfyysissä, joka olikin ultrafyysinen, alkaen dyynijuoksulla ja päättyen tukinkantohölkkään.
Keskiviikkoiltana oli teemabileet eli joulu! Joulupukki saapui auringonlaskun jälkeen, hänelle laulettiin kauniita lauluja heleillä lapsen äänillä, ja pukki palkitsi kaikki kiltit yllätyspaketeilla. Riisipuro, kompotti ja glögi kuluivat lämpimän kesäyön tarjoiluherkkuihin
Lauantaina oli kesän viimeinen hellepäivä, poltin alahuulen rakoille! Aamutoimien jälkeen pelasin Klasin ja Christofferin kanssa kierroksen minigolfia. En ehtinyt syömään, kun piti sännätä etuajassa vahdinvaihtoon. Frederik osallistui nimittäin Havs SM:n (vesipelastuksen kansalliset avovesikisat) ja päästin hänet valmistautumaan jo 13.45. Matkalla eksyin metsikköön ja olin melko naatti ja nälkäinen ja hikinen kun astuin palvelukseen kolmosella. Rannalla pelattiin myös beach wolleyn kansallisisa karsintakisoja, ja muutama eri kovaääninen jumputti musiikkia liian kovalla. Se päivä tuntui työläältä. Saman lauantain iltana Hotel Tylösandissa oli kauden päättäjäiset, LivRäddarit olivat tapahtumassa ensiapuvalmiudessa 7 ihmisen ja Jeepin voimin. Mitään laastarointia vakavampaa EA-tilannetta ei konsertin aikana kuitenkaan sattunut.
Toisena keskiviikkona oli RUMSFEST! Eli 17 ihmistä vieraili toistensa 2,5 neliömetrin kämpissä huone kerrallaan, bileet alkoivat kun kaikki olivat paikalla ja ovi oli saatu kiinni; ohjelmasta vastasi aina huoneen isäntä tai emäntä.
Kolme poikaa kumiveneessä
Keskiviikkona 5.8. valvomallani alueella eli kolmosella syntyi vakava vaaratilanne. Tehtävä alkoi ennaltaehkäisynä, mutta muuttui todelliseksi hätätilanteeksi, jossa pelastin yhden lapsen veden varasta ja kaksi ajelehtivasta kumiveneestä.
7-v poika oli kysynyt minulta saako uimarannan alueella veneillä. Vastasin, ettei sitä ole erikseen kielletty, kunhan on huomaavainen muita rannan asiakkaita kohtaan, ja noudattaa nopeusrajoituksia (max nopeus 5km/h 200m rantaviivasta). Selvisi, että kyseessä on pieni, puhallettava meloilla varustettu kumivene. Halusin keskustella myös pojan äidin kanssa. Seurueeseen kuului kolme naista ja kolme muuta poikaa, iältään noin 3-, 4-, ja 6-vuotiaat. Jutellessamme, pojan äiti kertoi toivoneensa että olisin kieltänyt veneilyn. Korostin uimataidon, pelastusliivien, ankkurin ja tyhjennysvälineen merkitystä turvallisessa veneilyssä, ja muistutin että rannan sääntöjen ohella vanhemmat itse säätävät rajat lasten leikeille.
Seurasin seurueen kolmen pojan soutelua matalassa rantavedessä, vesi oli tyypillisesti polvensyvyisestä vyötärönsyvyyteen aina kolmenkymmenen metrin päähän rantaviivasta. Siinä vaiheessa, kun seikkailunhalu oli vienyt pojat rantaa halkovan puron suistoon leikkimään, tuli minulle kiire puutta asiaan. Puron juostessa mereen syntyy paitsi hiekkapenkkoja, myös äkkisyvää, aallon muodostusta, ja voimakkaita virtauksia.
Ilmoitin VHF:n meneväni veteen, tarkoituksena ohjata tai hinata pojat turvallisemmille vesille. Koin tilanteen vielä asiakaspalveluna, riisuin kuitenkin vaatteet ja radion pois siltä varalta että kompuroisin kumivenettä hinatessani. Ilmoitin vielä radioon että jätän laitteen rannalle.
• H-RAP muistisääntö, eli Hälytä à Rauhoita/Rauhoitu à Apuväline à Pelasta
Kun hain katseellani taas kumivenettä josta paria sekuntia aiemmin oli erottunut kolme pojanpäätä, näin veneen keinuvan aallokossa tyhjänä: Pienin, noin nelivuotias oli vedessä vain kasvot pilkottaen pinnan yläpuolella, kaksi muuta tuli näkyviin aallon kallistaessa venettä, he roikkuivat veneen ulkolaidalla vartalot vedessä. Kumivene oli ajautunut jo kymmenen metrin päähän pienimmästä, veden varassa olevasta pojasta.
Matkaa ensimmäisen uhrin luo oli noin 20 m, ranta alkoi matalana joten pystyin juoksemaan, mutta pian humpsahdin äkkisyvään kuoppaan ja sitä lähtien vettä oli kainaloon saakka. Toisinaan aallonharja peitti pojan näkyvistä, kunnes aallon laskiessa näin taas sieraimet ja lautasen kokoiset silmät.
Ehdin pienimmän pojan luokse ennen kuin hän ehti vajota veden alle. Annoin hänelle torpedon kellukkeeksi ”ta den här!” ja pidin häntä itseäni vasten. Selitin pojalle ja itselleni, että seuraavaksi haetaan tuo kumivene ja hinataan se rantaan.
Saavutin kumiveneen nopeasti, nostin pikkupojan sen pohjalle, autoin kaksi muuta takaisin veneen sisäpuolelle ja hinasin veneen rantaan
Viereiseltä eli kakkosen valvontapisteeltä oli lähtenyt rantapelastaja tapaturmapaikkaa kohti heti radioviestini kuultuaan. Hän ehti kahluusyvyyteen minun lopetellessani hinausta; vaihdoimme pari sanaa ja kun totesin, että vaara oli ohi eikä vettäkään liennyt uhrien keuhkoissa, palasi LR2 takaisin omalle tontilleen.
Rannassa järkyttyneet äidit ottivat poikansa vastaan, keskustelin heidän kanssaan ja rauhoittelin äitejä. Pikkupojat eivät olleet moksiskaan seikkailusta, vaan halusivat välittömästi palata soutelemaan, joten kielsin kyseisen kumiveneen käytön. Pidin perheitä silmällä, ja kävin aika ajoin juttelemassa pienimmän pojan äidin kanssa. Hänellä oli itku silmässä vielä parin tunnin jälkeenkin, ja suosittelin hänelle kriisipuhelimeen tai vastaavaan soittamista, jos tapahtuneesta muodostuisi painajaisen aihe. Äidille itselleen oli lapsuudessa sattunut läheltäpiti -hukkumistilanne, josta syntyneen veden pelon vuoksi hän ei ollut myöhemminkään halunnut opetella uimaan…
Onnettomuuden jälkipuinnissa LivRäddareiden kesken keskusteltiin radioliikenteen hälytyskäytännöistä, ja pahimpaan varautumisen nimissä ehdotettiin otettavaksi käyttöön alhainen hälytyskynnys epäilyttävältä näyttävien tilanteiden varalle. Ehdotusta ei päästy testaamaan tositilanteessa enää kauden viimeisellä viikolla.
Myös maanantai 11.8. sisälsi kylliksi haasteita rantavalvonnalle: samalla aikajanalla oli tositilannetta, hinaustehtävää, ja harjoitusonnettomuus
Tositilanne: 70-v mies oli kahlannut vyötärönsyvyiseen veteen ja alkamassa uimaan. Rescue Boardilla vapaavuorollaan meressä treenaamassa ollut LivRäddare huomasi vanhan miehen sätkivän luonnottomasti kasvot vedessä, ja puuttui tilanteeseen nostamalla miehen pystyyn.
• LR1 ajoi jeepin vastaan rantaviivalle, paikkaan johon uhri tuotiin.
Samaan aikaan LivR-taloon tehtin yleishälytys, jotta rantavalvonnan käyttöön saatiin myös vapaalla olevat rantapelastajat.
Uhri tutkittiin, ja kun stetoskoopilla kuunnellessa keuhkoista kuului rohinoita, soitto112. Haastattelemalla saatiin tietää, että uhrilla on taustalla sydänsairaus.
Jeepissä uhrille annettiin lisähappea, kuljetusajo pelastustietä pitkin portille, ja siellä siirto ambulanssiin. Miehellä oli omainen mukana rannalla, ja tämä lähti ambulanssin mukaan.
Samaan aikaan toisaalla: hinaustehtävä
Hinaustehtävä: kaksi keski-ikäistä miestä (rannan asiakkaita) oli sopinut LivRäddareiden vahtipäällikön kanssa soutuveneen vuokraamisesta. Vene kuuluu rantavalvonnan harjoitteluvarusteisiin. Miehet tekivät reissun neljän kaapelin päähän Tylön saareen reippaassa myötätuulessa. Ongelmat alkoivat paluumatkalla, kun taidot eivät riittäneet vasta-aallokossa soutamiseen (airot pomppaavat herkästi ulos hankaimista). Tornista näki, että matka ei etene, ja moottorivene päätettiin lähetettää paikan päälle tiedustelemaan ja tarvittaessa hinaamaan soutajat takasin lähtörantaan. Olin yleishälytyksen kuultuani syöksynyt valvontatornille, ja sain vapaavuorolaisena lähteä pelastusveneeseen kuskiksi.
Soutajat tervehtivät ilolla moottorivenettämme, ja sovittiin saman tien hinauksesta, etenkin kun se ei tulisi aiheuttamaan veneenvuokraajille lisäkustannuksia. Hinauspollarin ja kunnollisen hinausköyden puuttuminen pelastuveneen varusteista hidasti hinauksen aloittamista, myöskään puukkoa ei ollut varusteissa, joten valmistin soutuveneen ankkuriköydestä hinausköyden irrottamalla ankkurin vompulasolmusta ja purkamalla nylonköyden pään säikeiksi, jotta sain sen vedettyä ruosteenturvottaman öögan läpi. Itse hinaus sujui kommelluksitta, ja saimme asiakkaamme tyylikkäästi jalat kuivina takaisin rantaan.
Samaan aikaan toisaalla: harjoitusonnettomuus, kertojana Heikki Hämäläinen
Olin saanut CO:lta, joka johtaa koulun toimintaa, ohjeet toimimisesta harjoitus maalina. Minun tulisi uida mahdollisimman kauas rannasta ja rannan valvojien tulisi huomata että joku uimari ui selvästi liian kauas. Yksinkertainen ja helppo tehtävä. Varustauduin matkaan pukemalla märkäpuvun ja hiippailin huomiota herättämättä veteen.
Aloitin uintiurakkani, uin noin 200metrin päähän rannasta ja suuntasin uintini suoraan kohti noin 5 kilometrin päässä olevaa rannan pohjoiskärkeä. Tämä rannansuuntainen reitti veisi minut enintään 700-800 metrin päähän rannasta (ajattelin että tämä on varmasti riittävän kaukana).
Jatkoin uintia ajatellen että pian joku tulee veneellä hakemaan ja valppaat valvojat tähyävät herkeämättä perääni. Noin kolmen kilometrin uinnin jälkeen kuulin että takaani lähestyy vene. Tämä vene menikin auttamaan pulassa olleita soutajia eivätkä veneessä olijat huomanneet minua ollenkaan, joten jatkoin matkaani.
Uituani noin tunnin ja 20 minuuttia, ajattelin että nyt olen jo riittävän kaukana joten aloitin huitomisen ja avunhuutamisen. Mitään ei tapahtunut seuraavaan puoleen tuntiin, uin hissukseen kohti rantaa koko ajan huitoen ja viheltäen ja huutaen.
Vihdoin minut huomattiin ja valvojat tulivat hakemaan minut uiden ja kahdella veneellä. Koko harjoituksen ”pilasi” rannalla minun uimaan lähdön aikana sattunut tosi tilanne joka vei valvojien huomion ja minut ”unohdettiin” myös harjoituksen johtajan taholta. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja tulipahan uitua hyvänlainen lenkki.
Rantakausi alkaa olla paketissa, näkemiin ensikesään!
Edellisestä sunnuntaista alkaen sää oli ollut sateinen ja kolea, ja vieraita rannalla kävi enää muutamia satoja. Itse valvoin viimeiset päivät rannan kahta kauimmaista sektoria, kaukana jäätelö- ja makkarakioskeista. Vuorojeni aikana keräsin mittavan kokoelman näkinkenkiä ja juttelin paikallisten asukkaiden kanssa, jotka suosivat turisteista poiketen rannan pohjoispäätä. Skånen murre se on veikeää!
Koko Livräddarskolan Tylösand oli valmistautumassa talvipaussiin, olihan meneillään rantasesongin vihoviimeinen viikko. Rantapelastajien luppoaika käytettiinkin huoneiden huolelliseen siivoamiseen, rakennuksen puunaamiseen, pihatöihin, ja hengenpelastushengen kohottamiseen mm. rituaalisilla simpukka- ja helmi-askarteluilla (=syssla och pyssla). Lauantaina olisi luvassa kesän viimeiset rantajuhlat, ja vapaalla olleita hengenpelastajia alkoi loppuviikosta ilmaantua pelipaikoille.
Torstaina Heikin ja minun oli aika lähteä eteenpäin, joten aamuisen aerobicin ja morgondopin jälkeen, siivosimme viimeiset hiekanmuruset huoneestamme ja sanoimme kaikille hyvästit; meitä odoteltiin jo salmen toisella puolella Tanskanmaalla SUHin hengenpelastusvaliokunnan opintomatkan nimissä.
Lue uintilehdestä 1/2010 juttu Tanskan opintomatkan annista!
Tanskasta on viime vuosina kehittynyt rantapelastuksen mallimaa. Tämän on mahdollistanut ”tyhjältä pöydältä” aloitettu ammattimainen koulutuksen ja toiminnan kehittäminen. Tanskalaiseen rantapelastuskäytäntöön on omaksuttu hengenpelastuksen suurmaiden järjestelmistä parhaat puolet, ja rannan valvonnan kalusto on räätälöity juuri paikallisiin oloihin sopivaksi. Ryhmä suomalaisia rantapelastuksen asiantuntijoita vieraili elokuussa 2009 Tanskassa tutustumassa paikalliseen rantapelastusjärjestelmään.
