SYYSJÄÄ
Vedet jäätyvät, kun pintaveden lämpötila laskee alle nollan. Meriveden suola alentaa hiukan jäätymislämpötilaa, mutta Suomen merialueilla vaikutus on enimmillään noin puoli astetta. Ensimmäisinä jäätyvät rantavedet ja lahdenpoukamat. Viimeisenä jäätyvät ulapat ja virtaavat vedet.
Alussa jäätä muodostuu epätasaisesti, mutta veden edelleen kylmetessä jää paksunee tyynellä säällä 2,5 millimetriä vuorokaudessa pakkasastetta kohden. Kun ilman keskilämpötila on esimerkiksi -10 astetta, voi vuorokaudessa syntyä 2,5 sentin vahvuinen jää.
Lumi hidastaa jään paksuuskasvua. Runsas lumi voi painaa jään vedenpinnan alapuolelle. Tällöin halkeamista jään päälle nouseva vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy kohvajääksi. Huokoisen ja hauraan kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantokyvystä.
Lämpötilavaihtelu jään alapinnan ja yläpinnan välillä kutistaa jäätä ja repii siihen railoja. Niihin noussut ja jäätynyt vesi estää sään lämmetessä jäätelien yhteenpainumisen. Näin syntyvä paine työntää jäätä rannoille ja nostattaa ulapoille jääharjanteita.
JÄÄN KANTAVUUS
Jään kantokyky pitää aina mitata teräsjään mukaan. Koska jään vahvuus voi esimerkiksi virtauksista ja pohjan laadusta johtuen vaihdella paljon lyhyelläkin matkalla, on varmistettava, että jää on tarpeeksi vahvaa koko sillä alueella, missä aiotaan liikkua.
Yksinään kulkevan ihmisen alla on oltava vähintään viisi senttimetriä teräsjäätä. Moottorikelkalla ajettaessa teräsjäätä on oltava koko ajoreitin pituudella vähintään 15 senttimetriä. Autoilla on turvallista ajaa ainoastaan merkityillä jääteillä.
KEVÄTJÄÄ
Kevään lämmössä jäähän muodostuu pystysuoria onkaloita, jotka tekevät jäästä erittäin arvaamattoman. Varmoja kantavuuslukuja ei sen vuoksi voida antaa. Keväällä jää voi pettää kulkijan alla jopa 30 senttimetrin vahvuisena. Ja vielä aamulla kulkijan kestänyt jää voi jo puolen päivän aikaan olla hengenvaarallisen heikkoa.
PIKKU KAKKOSEN JÄÄVAROITUS!
