Etusivu Tiedotus Ajankohtaista
25.3.2017

Pilkkimiehet palkittiin luistelijoiden pelastamisesta

Tommi Tiainen ja Mikko Halonen saivat Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton hengenpelastusmerkit neuvokkaasta toiminnasta ja hukkumisen vaarasta pelastamisesta. Merkit luovutettiin Mikkelän paloasemalla 25.3. Mukana tilaisuudessa oli myös jäistä pelastetut luistelijat Tarja Aarnio ja Mikko Yli-Knuuttila sekä pelastustoimen henkilöstöä. Kolmas auttaja, Pauli Koskinen, saa hengenpelastusmerkin myöhemmin.

Hengenpelastusmerkillä palkitut 25 3 2017
Palomestari Mäkelä, Tarja Aarnio, Mikko Yli-Knuuttila, SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen, Mikko Halonen, Tommi Tiainen ja Oitbacka FBK-VPK:n miehistöä Mikkelän paloaseman pihassa hengenpelastusmerkkien jakamisen jälkeen.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto luovuttivat hengenpelastusmerkit Tommi Tiaiselle ja Mikko Haloselle Espoossa järjestetyssä tilaisuudessa. Miehet pelastivat kaksi luistelijaa, Tarja Aarnion ja Mikko Yli-Knuuttilan, Vitträsk-järvestä Kirkkonummella 11.12.2016. Pelastustoimiin osallistui myös kolmas pilkkijä, Pauli Koskinen, jonka henkilöllisyys selvisi lehdessä olleen jutun myötä vasta myöhemmin ja hänelle luovutetaan hengenpelastusmerkki toisella kertaa. Poikkeuksellista oli, että pelastetuista Tarja Aarnio ja pelastajista Mikko Halonen olivat toisilleen tuttuja. He olivat molemmat käyneet nuorina Parikkalan lukiota. Tämä selvisi asianosaisille vasta pelastustilanteen jälkeen, kun pelastetut myöhemmin selvittivät pelastajiensa yhteystietoja. Onnettomuustilanteessa he eivät asiaa vielä huomanneet.

Tarja Aarnio ja Mikko Yli-Knuuttila olivat lähteneet luistelemaan kauniina joulukuun sunnuntaina 11.12. He pakkasivat kaakaot reppuun ja suuntasivat lähijärvelle. Aurinkoisena pakkaspäivänä jäällä oli paljon muitakin, pilkkijöitä ja ulkoilijoita. Pariskunta sopi, että luistellaan rantoja pitkin varmuuden vuoksi. Hyvä periaate unohtui kuitenkin paluumatkalla, kun jää tuntui kantavalta ja luistelu eteni mukavissa merkeissä. Reitti takaisin lähtörantaan kulki keskemmältä järveä. ”Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olisi pitänyt kiertää rantoja myöten ja luistella hieman erillään peräkkäin, ei vierekkäin jutellen. Siten emme olisi molemmat pudonneet avantoon”, Aarnio ja Yli-Knuutila kertaavat päivän tapahtumia. ”Naskalit olisi totta kai pitänyt olla mutta olimme ensimmäistä kertaa luistelemassa Vitträskillä emmekä osanneet ajatella, että jotain voisi sattua. Olemme tapahtuman jälkeen huomioineet turvallisuusasiat arjessamme ihan eri tavoin kuin ennen.” 

Pariskunta vajosi luisteluretkellä yllättäen jäihin. Paikassa oli yli kymmenen metriä syvää. He eivät päässeet omin avuin pois avannosta. ”Rauhoittelimme toisiamme ja aloimme huutaa yhdessä apua.” Kolme pilkkijää kuuli avunhuudot ja lähti parinsadan metrin päästä kohti avuntarvitsijoita. Yksi pelastajista, Mikko Halonen, teki matkan varrella jäähän muutaman nopean koekairauksen, jotta pystyi varmistamaan, että pystyy turvallisesti lähestymään autettavia. Auttajat sopivat työnjaosta, Tommi Tiainen jäi kauemmas heikosta jääpaikasta ja soitti hätänumeroon 112. Mikko Halonen ryhtyi auttamaan avannossa olevia. Hän heitti naskalit jäihin pudonneille ja kun pelastettavat pääsivät jään reunalle, Halonen veti heidät jääkairan avulla turvaan. Kolmas auttaja, Pauli Koskinen, piti Halosta jaloista kiinni, jottei tämäkin liukuisi avantoon.

Hypotermia uhkaa jäihin pudonnutta

Tarja Aarnio ja Mikko Yli-Knuuttila kertoivat paloasemalla järjestetyssä tilaisuudessa, etteivät huomanneet kylmää heti avannossa. ”Kylmyys iski, kun meidät oli autettu jään reunalle. Oli vaikea liikkua. Vaatteet jäätyivät päälle ja pelkäsimme koko ajan, että jää pettää uudelleen.” Palomestari Mika Mäkelä muistutti tilaisuudessa, että jäihin pudotessa on tärkeä pysyä rauhallisena ja huutaa apua heti. Ja tilanne ei lopu, kun pääsee ylös avannosta. Sen jälkeen on vielä selviydyttävä pois järven jäältä ja saatava nopeasti kuivat vaatteet ylle sekä päästävä lämpimään. Usein kylmettymisen seurauksena rationaalinen ajattelu heikkenee ja jäihin pudonnut lähteekin väärään suuntaan tai ei ymmärrä tilanteen vakavuutta ja ensihoidon tarvetta.” Aarnion ja Yli-Knuuttilankin piti kulkea noin kilometrin matka rantaan, vaatteet märkinä kovassa pakkasessa. He olivat molemmat alilämpöisiä. Ambulanssissa kehon lämpötilaksi mitattiin 31 astetta ja heidät toimitettiin Jorvin sairaalaan jatkotutkimuksiin.

Pelastustehtävällä mukana olleen Oitbacka FBK-VPK:n jäsenet kertoivat palkitsemistilaisuudessa: ”Tullessamme Vitträskin rantaan jäällä näkyi paljon ulkoilijoita. Koitimme kiikaroida missä avuntarvitsijat ovat mutta heitä oli vaikea erottaa muusta jäällä liikkuvasta väestä. Lopulta tunnistimme rantaa kohti kävelevät henkilöt. Onnettomuustilanteissa olisi tärkeää, että mahdollisuuksien mukaan joku lähtisi opastamaan pelastushenkilöstöä paikalle tai ainakin viittilöisi jäällä, jotta avuntarvitsijat tunnistetaan.” Palomestari Mäkelä totesi saman: ”Tilanne on vastaava myös muissa hätätilanteissa. Esimerkiksi taajama-alueilla löydämme paljon nopeammin avuntarvitsijoiden luo, jos joku tulee ulos kadun varteen opastamaan meidät paikalle, muuten voimme välillä joutua monta minuuttiakin etsimään oikeaa talonnumeroa ja rappua. Etenkin pimeään aikaan talonumeroita on välillä vaikea nähdä, jos ne eivät ole riittävästi valaistu ja selkeästi näkyvillä. Jokainen minuutti on tärkeä hädän hetkellä.”

Jäihin vajoamisen seurauksena menehtyy yli kymmenen ihmistä vuosittain

Suomessa hukkuu vuosittain 150 – 200 ihmistä. Jäihin vajoamisen seurauksena menehtyy keskimäärin 10 – 25 henkilöä vuodessa. Luku vaihtelee vuosittain riippuen muun muassa säästä ja jääolosuhteista. Lisäksi jäällä tapahtuu joka vuosi lukemattomia vaaratilanteita, joista jäihin vajonneet on pelastettu viime hetkillä joko kanssaihmisten tai pelastusviranomaisten toimesta.

Tänä talvena Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) ennakkotilastojen mukaan kohtalokkaita jäihin vajoamisia on tapahtunut jo 11. Nämä ikävät tapahtumat olisivat suurelta osin ehkäistävissä oikealla varustautumisella ja välttämällä turhia riskejä. ”Tavoitteemme on, ettei kukaan hukkuisi. Tärkein asia tämän tavoitteen saavuttamiseksi on se, että turvallisuus otetaan aina huomioon vesillä ja jäillä liikuttaessa. Oikeat turvavälineet sekä taidot pelastautua ja pelastaa ovat avainasemassa”, SUH:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen toteaa. 

SUH:n hengenpelastusmerkki voidaan myöntää henkilölle, joka on pelastanut toisen henkilön todennäköisestä hukkumisvaarasta osoittamalla auttamishalua, neuvokkuutta ja taitoa. SUH:n hengenpelastusmerkkejä on myönnetty vuodesta 1987 alkaen.

Turvallisuusvinkkejä:

  • Älä mene yksin jäälle.
  • Varmista, että jää on tarpeeksi vahvaa koko sillä alueella, jossa aiot liikkua. Jään paksuus vaihtelee luonnonolosuhteiden vaikutuksesta huomattavasti (mm. virtaukset, pohjan muodot, purojen suistot heikentävät jäätä).
  • Ota mukaan jäänaskalit ja pidä ne koko ajan käyttövalmiina kaulalla.
  • Tunnustele jään kestävyyttä metallipäisellä jääkepillä.
  • Pakkaa reppu kelluttavaksi. Ota reppuun mukaan vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet sekä köysi tai heittoliina.
  • Kelluntaliivit on hyvä turvavaruste myös.
  • Jos lemmikki putoaa jäihin, älä mene perässä. Valitettavan usein on käynyt niin, että lemmikki pääsee lopulta itse avannosta mutta pelastamaan mennyt ihminen ei.
  • Kevätjäät ovat petollisia. Jään kiderakenne puikkoontuu auringon säteilyn vaikutuksesta ja vielä aamulla kestänyt jää voi yllättäen pettää iltapäivällä. Jopa 30 cm paksuinen kevätjää voi pettää alta.
  • Lataa kännykkään 112 Suomi-sovellus, joka välittää hätäkeskukselle tarkat sijaintitiedot hätäpuhelua soitettaessa.
  • Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Järki Jäällä -opas.


Lisätietoa medialle:

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Heinonen, kristiina.heinonen(at)suh.fi, 040 521 3282.

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos p. 09 816 28699 (tilannekeskus/vaihde), palomestari Mika Mäkelä, tiedottaja Susanne Vuorinen, etunimi.sukunimi(at)espoo.fi

 


Palaa otsikoihin