Leirien ja vastaavien tapahtumien uintiturvallisuus
Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) koskee kaikkia palveluntarjoajia lukuun ottamatta kerhoja, liikunta- tai urheiluseuroja niiltä osin, kun heidän tuottamansa palvelu on ainoastaan omille jäsenille tarkoitettua ja kyseisellä palvelulla ei ole taloudellista merkitystä.
Esimerkiksi rippileirin järjestäjä on vastuussa leiriläisten vesiturvallisuudesta leirin aikana ja muun muassa uinninvalvonnan järjestämisestä.
Uinninvalvojan tulee olla 18 vuotta täyttänyt. Esimerkiksi isosia voidaan käyttää apuna, mutta heidän vastuulle ei uinnin valvontaa voi jättää.
Valvojalla tulee olla tietoa ja taitoa pelastamiseen ja lisäksi hänen on
oltava ensiaputaitoinen.
Henkilökunnalle ja isosille tulee antaa ohjeet siitä, miten
uintiasioiden turvallisuuden kanssa menetellään:
- miten järjestetään valvonta,
- mahdolliset uintia koskevat rajoitukset sekä
- miten hälytetään apua tarvittaessa.
Myös leiriläisille tulee antaa käyttäytymisohjeet uintiasioissa:
- milloin uidaan (ei yksin uimaan),
- mahdolliset uintia koskevat rajoitukset,
- missä saa
uida jne.
Uimarannalla tulee olla tarpeelliset pelastusvälineet: Pelastusrengas ja heittoliinat ja pelastusvene tai -lautta. Uimarannan turvallisuudesta ohjeistetaan tarkemmin Opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntapaikkajulkaisussa nro 90: Uimarantaopas.
Huomioitavaa on myös: Laki nuorista työntekijöistä 998/1993 sekä
* Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä 475/2006.
* Nuoren (alle 18-vuotiaan) henkilön voi antaa tehdä työtehtäviä, joissa esiintyy esim. huomattavaa vastuuta omasta tai muiden turvallisuudesta vain kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön valvonnassa.
Lähteet: Kuluttajavirasto – Tukes