Etusivu Toiminta Vauva- ja perheuinti Sukellusrefleksi

Sukellusrefleksin merkitys vauvauinnissa

Sukellusrefleksillä (laryngeal chemoreflex) tarkoitetaan imeväisikäisillä esiintyvää primaaria sensorista mekanismia, jonka tarkoituksena on estää nesteiden pääsy hengitysteihin. Refleksin laukeaminen saa aikaan nopean nielemisreaktion, hengityskatkoksen, kurkun kannen sulkeutumisen, verenpaineen kohoamisen sekä sydämen lyöntitiheyden laskemisen.  

Laryngeal chemorefleksiä on tutkittu lähinnä eläimillä, ja sen on todettu esiintyvän eri lajeilla hieman erilaisena. Tutkijoiden mukaan Laryngeal chemoreflex -nimitys pitää kuitenkin sisällään useampia refleksejä, jotka siis laukeavat, kun hapan liuos pääsee kosketuksiin kurkun kantta ympäröivän epiteelin kanssa. 

Refleksin on todettu muuntuvan vauvan kypsyessä, jolloin hengityskatkos ja nieleminen eivät enää esiinny yhtä voimakkaana ja kurkun kannen sulkeutuminen sekä yskäisy jäävät vallitseviksi reaktioiksi. (Thach 2001.) Refleksistä tulee paremmin siedetty, mikä onkin tärkeää muistaa sukellusten aloitusikää mietittäessä.

Vauvauinnin ohjauksen ja sukellusten harjoittelun kannalta oleellista onkin havainnoida lapsen näkyviä reaktioita ensin vesikannutukseen, ja tämän jälkeen ensimmäisiin sukelluksiin. Lapsen reaktioiden tulee aina ohjata toiminnan suunnittelua ja sukellusharjoitusten etenemistä. Tietoisen hengityksensäätelyn oppimisen kannalta on tärkeää, että sukellustapahtuma on lapselle miellyttävä. Kun sukellusten harjoittelu ajoitetaan lapsen valmiuksien kannalta oikea-aikaisesti, lapsi oppii jo muutamien samanlaisena toistuvien sukellusten jälkeen ennakoimaan sukellustilanteita ja pidättämään hengitystä veden alla tietoisesti. 

Sukellusrefleksin merkitys on siis vauvauinnissa tehtävien sukellusten kannalta yleensä melko vähäinen, ja sen rooli korostuu enemmän sukellusten aloittamisvaiheessa.